Musiikkikulinaristi

Piti nillittää siitä kuinka monissa nykypeleissä musiikki on suurilta osin "cookie cutter" -luokkaa, eli valmiiksi pureskeltua, liian yksinkertaista jumputusta. Tähän raivonpuuskaan syynä oli se kun erehdyin pistämään Final Fantasy XIII:n levyn sisään pleikkariin ja pelaamaan puolisen tuntia. Tuli oikein tosissaan ikävä One Winged Angelia, mutta mitäs sitä pelifirmojen turha tuhlata rahaa vahvoihin, muistettaviin säveliin kun voi tuottaa halvalla tasapaksua paskaa? Tajuan myös, että olen nillittänyt kolmannestatoista fantasiasta jo aikalailla, mutta niin suuri pettymys se vain oli.

Onneksi päivää piristää tiedossa olevat ei-peliaiheiset konsertit: helmikuussa Tavastialla esiintyy Hardcore Superstar (toinen linkki heille jolla ei ole Spotify-tiliä). Kesäkuussa Suomeen saapuvat Bon Jovi sekä Foo Fighters. Ja vieläkin on hyvässä muistissa lokakuun lopulta Disturbedin, Papa Roachin, Buckcherryn ja Halestormin yhteiskeikka Hartwall Areenalla.

Palkintojen metsästäjä

Alkuvuoden olen viettänyt jonkinlaisessa retrobuumissa. On tullut tahkottua vanha kunnon Mega Man 2 läpi, PSP:lle löysi tiensä Front Mission 3 sekä Castlevania: Symphony Of The Night ja koitinpa voittaa huutokaupassa itselleni Xboxin Steel Battalionin valtavan ohjainyksikön kera. Kun sitä ei herunut, tyydyin seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon, eli kävin lähimmän pelikauppani käytettyjen hyllyn läpi ja löysin Armored Core: For Answerin. Ja kaikki nämä pelejä joissa ei ole trophyja tai achievementtejä. Uskomattominta on se, että huomasin pitäväni näiden pelaamista jonkinlaisena "guilty pleasurena", aivan kuin suklaan syöminen salaa tms. Tuntui typerältä kun koitti samaan aikaan nauttia pelaamisesta ja silti samalla aivot huutaa että nämähän on jo vähintään kertaalleen pelattu läpi ja että trophyja täynnä olevia pelejä istuu vielä avaamattomana hyllyssä.

Monissa peleissä jotka omistan, sen kovimman platinum-trophyn saaminen tyssää yleensä verkkopelipuolen trophylistaukseen. Monet on kyllä saavutettavissa siedettävän tahkoamisen jälkeen, mutta silti monet niistä tuntuvat nojaavan liiaksi sattumaan.

Tarkoitus olisi seuraavaksi saada viimein hiottua Assassin's Creed II siihen kuntoon, että platinum trophy tippuu pelitilille ja sitten suunnata katse kohti Assassin's Creed Brotherhoodia. Ja siinä välissä tietenkin on pelailtava LOTROa sekä DC Universum Onlinea jonka menin ostamaan, sekä niitä vanhoja klassikoita joissa ei ole trophyja, mutta ehkä sitäkin enemmän pelaamisen riemua?