torstai 14. tammikuuta 2010

Vanhoja uutisia

Tiistaina 09.03.2010 kauppojen hyllyille ilmestyy Final Fantasy XIII. Mahtava homma, tätä on odotettu!

Selkeää fanboyn touhottamista tämä, mutta jos on jokin pelisarja joka on kulkenut mukana melkein koko peliharrastuksen alusta asti ja muovannut käsitystä tietystä genrestä minun päässäni, niin se on juuri Final Fantasy. Ensimmäisestä osasta on kuljettu pitkä matka ja väliin mahtuu se ainainen lempilapsi VII. Eihän se nykypäivän standardeilla ole varmaan mitään mullistavaa kenellekään joka sitä kokeilisi vasta nyt ensimmäisen kerran, mutta omalla "peliurallani" se sattui sellaiseen väliin, josta jäi lähtemättömät merkit ja muistot.

Joten jokainen uusi Final Fantasy tarkoittaa minulle kymmenien, jos ei satojen tuntien uutta seikkailua. Ja sellainen on todellakin odottamisen arvoista.

torstai 7. tammikuuta 2010

Äkkiaikatapahtumat

Quick-time eventit on kamalia ja niitä ei pitäisi käyttää missään pelissä.

Siinä kaikki.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Nostalgiapelailua Dissidian innoittamana

Joululomalla tuli matkailtua ja sitä myöten PSP oli kovassa käytössä, koska talven päivät on lyhyet eikä pimeässä autossa näe lukea. Dissidia tuntuu juurtuneen kantopleikkariini, on se vain niin hyvä!

Dissidian yksi hieno ominaisuushan on kaikessa yksinkertaisuudessaan mahdollisuus pelata eri Final Fantasy -pelien päähahmoilla tappelupelien tyyliin. Eli Cloudilla voi pistää Sephirothia turpaan Buster Swordilla juuri niin kuin itse haluaa. Satuin paluumatkalla hiomaan Squallin tarinan, levelit ja muut jutut kuntoon, minkä jälkeen iski kova hinku pelailla vanha kunnon FF8 uudestaan läpi. Aikoinaan kun sen pelasi ensimmäiseltä istumalta 99 prosenttisesti läpi ja sitä puuttuvaa prosenttia en jaksanut alkaa hinkkaamaan alusta alkaen enää siinä vaiheessa, joten FF8 lienee kaikista Final Fantasyistä se peli, jonka olen pelaillut läpi vain kerran. On aika tehdä paikko.

Samaan syssyyn tuli hiottua Terralla (FF6) ja Zidanella (FF9) Dissidiaa enemmän tai vähemmän ja tajusin, että muista juuri mitään yhdeksännestä fantasiasta ja kuutonen on vain niin pirun hyvä, joten pitää laittaa nekin levylautaselle pyörimään. Vielä pitää käydä varastosta kaivamassa vanha pleikkari ja muistikortit autenttisuuden vuoksi (jep, minulla on FF6 remasteroituna PSX-versiona, koska SNES versio on jossain hukkapiilossa vanhempieni luona).

Nice to meet you again, old friends!

PS: Final Fantasy VII on se paras ja kaunein. Nyt ja aina.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kännypelit

Mihin katosi se mobiilipelihuuma? Aamumetrossa matkatessani katselin ympärilleni ja porukka luki lehtiä, tai minun tapauksessani, pelasi taskukonsolillaan. Joitain viihdyttäviä kännypelejä varmaankin löytyy, mutta niitä varten ei juuri ole luotettavaa sivustoa joka kertoisi mikä on ostamisen arvoinen ja mikä ei. Itse olen ostanut muutaman kännypelin vuosien varrella ja niistä jokainen on ollut pettymys. Ei pelkästään pelillisten elementtien vuoksi, vaan myös latausaikojen vuoksi. Mobiilipelin pitää olla nopeasti saatavilla, helppo oppia ja viihdyttävä.

Vähintään "helposti saatavilla" on epäonnistunut yleensä pahasti; kahlaa ensin valikot läpi, käynnistä pelisovellus, odota että se latautuu, aloita peli, odota että se latautuu, add infinitum. Se on surku, sillä olisihan se ollut kiva jos kännykkään olisi saatavilla kiinnostavaa sisältöä myös pelien muodossa, mutta varsinkin jos sattuu omistamaan PSP:n tai DS:n, ei kännypeleihin ole tasan mitään tarvetta. Ainakaan minulla.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Rajamaiden varustehuora

Borderlands on kyllä himmeä pakkaus. Se on kuin Diablo joka on lätkäisty räiskintäpeliformaattiin. Kamaa löytyy vaikka millä mitalla, maisemat vaihtuu, mutta jokaisella alueella on ihan samat tehtävät pienin muunnoksin ja kokemusta kerrytetään sulattamalla vihollisten naamat panoksilla jotka voivat sytyttää uhrin tuleen. Kuulostaako yhtään tutulta?

Ja koska vedin heti pakasta Diablo-vertauksen, en voi - eikä ole tarvetta - nurista eri alueiden tehtävien samankaltaisuudesta. Ja se varusteiden keräily! Niitähän riittää ja on varmasti helppo tekijätiimin kehuskella, että pelissä on miljoona erilaista asetta kun samasta aseesta on erilaisilla random statseilla varusteltuja versioita X kappaletta. Pirun hauskaa se kamojen parantelu ja "sen yhden parhaan varusteen" etsiminen kuitenkin edelleen on. Ja kyllähän niitä muuttuvia maisemiakin kelpaa katsella, sillä tekijätiimi teki hienon päätöksen käyttää pelissä cell shadingiä, eli tyyli on hyvin sarjakuvamainen, mikä toimii Borderlandissa todellakin edukseen. Kontrollitkin on kunnossa, joten eiköhän tämän parissa vierähdä joululoma aika kivasti...

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Veronpalautukset hyötykäyttöön

Veronpalautukset ajoitetaan kyllä todella osuvasti loppuvuodelle, keskelle parhainta pelibuumia. Joskin osa odotetuista suurista nimistä onkin siirretty järkevästi seuraavan vuoden puolelle. Onpahan nyt ainakin aikaa tahkota Dragon Age ja Modern Warfare 2 loppuun. Jostain pitää vielä taikoa aikaa uudelle Super Mariolle sekä Left For Dead 2:lle.

Final Fantasy XIII:tä odotellessa...

tiistai 1. joulukuuta 2009

Lohikäärme Aika ja lisäosien kirous

Dragon Agessa pystyy leiriytymään luontoon ja jutustelemaan matkakumppaneille. Ok, ihan kiva juttu. Jotenkin siihen leiriin sitten eksyy myös kauppias idiot-savant -poikansa kanssa sekä tyyppi joka kertoo pelaajahahmon mentorin, Duncanin, tehneen hänelle lupauksen perheensä kunnian palauttamisesta. Tokihan sitä pitää tarinakoukkuun tarttua ja ottaa tehtävä vastaan. Ja sitten pamahtaakin ruutuun: "not enough credits", tjsp. Aika pirun ovelasti naamioitu DLC (DownLoadable Content), eli lisäosa! Ei siinä, ihan mukavaa että tarjolla on lisää laatupelattavaa - joka tuodaan tarjolle ensimmäisen kolmen tunnin pelaamisen jälkeen - ja hivutetaan se mukaan näinkin "saumattomasti". Näitä nykypelejä riivaavia DLC-paketteja kutsuttiin vaan ennen patcheiksi ja ne sai ilmaiseksi!

Penny-Arcaden jätkät tekivät aiheesta ihan stripin, joka löytyy täältä.

Voisi vielä alkaa vaahdota siitä, kuinka räiskintäpeleissä saa rahalla parempaa varustusta, mutta suupielistä vaahtoaminen ei kiinnosta ja onneksi tällainen toiminta rajoittuu online-puoleen räiskintäpeleissä. Ja kaikkihan tietävät, että vain ameeban älykkyydellä siunatut fratboysit pelaavat Haloa ja Call Of Dutya verkossa?
(Jos sarkasmiviisari ei värähdä tässä, ole hyvä ja sytytä itsesi tuleen)