PS3:n parhaimman pelin Demon's Soulsin henkinen jatko-osa, Dark Souls, sai julkaisu päivän 2011 viimeiselle kvartaalille.
En malta odottaa!
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Kiireitä on pitänyt
Talviloma ja pääsiäisloma aiheuttivat matkoineen akuuttia käsikonsoliin takertumista. Dissidia pyörii edelleen, mutta nyt tuli testattua myös viimein Metal Gear Solid: Peacewalker.
Muistan kuinka aikoinaan, ensimmäisen MGS:n aikaan pidin alun tarinasta ja tunnelmasta. Myöhemmin pelissä tuli japanilaiseen tyyliin korneja kohtauksia, mutta silti en pitänyt peliä naurettavana. Sen jälkeen onkin menty vähän metsään. Rakastan MGS-sarjaa ja jokaista uutta peliä odotan innolla, mutta jostain syystä nämä PSP:lle tehdyt eivät ole vielä yksikään sytyttäneet aivan samalla tavoin. Liekö sitten kyse pienellä ruudulla hiippailusta ja kontrollien tönkköydestä vai kentis Peacewalkerin uskomattoman tylsästä alusta. Muutenkin pidän enemmän Solid Snakena pelaamisesta kuin Big Bossina. Ja sori, jos tuo oli spoileri millään tavalla, niin et taida pelata paljoakaan. Eli sinne jäi ensimmäisten konttien taakse Naked Snake odottelemaan, että jaksan tarttua taas PSP:hen.
Kaveri lahjoitti minulle Frozenbyten Humble Bundlen, joten Shadowgroundsia on tullut pelailtua. Trine olikin jo PSN:stä hommattu. Saapa nähdä saadaanko sitä enää kuntoon. Nyt on mennyt jo kolmatta viikkoa siitä kun sitä vastaan hyökättiin ja vieläkin palvelu on alhaalla.
Amnesia: The Dark Descentin uskalsin viimein pelata loppuun tässä toissailtana. Kehoitan edelleen kaikkia tutustumaan. Varmasti mieleenpainuva kokemus.
Ja erikoisena juttuna viimeisen kuukauden ajalta on Deus Ex. Löysin laatikoita siivotessani sen CD:n ja pitihän se asentaa. Hieno peli se on vieläkin. Siis se PC-versio. PS2-versiosta ei puhuta.
Muistan kuinka aikoinaan, ensimmäisen MGS:n aikaan pidin alun tarinasta ja tunnelmasta. Myöhemmin pelissä tuli japanilaiseen tyyliin korneja kohtauksia, mutta silti en pitänyt peliä naurettavana. Sen jälkeen onkin menty vähän metsään. Rakastan MGS-sarjaa ja jokaista uutta peliä odotan innolla, mutta jostain syystä nämä PSP:lle tehdyt eivät ole vielä yksikään sytyttäneet aivan samalla tavoin. Liekö sitten kyse pienellä ruudulla hiippailusta ja kontrollien tönkköydestä vai kentis Peacewalkerin uskomattoman tylsästä alusta. Muutenkin pidän enemmän Solid Snakena pelaamisesta kuin Big Bossina. Ja sori, jos tuo oli spoileri millään tavalla, niin et taida pelata paljoakaan. Eli sinne jäi ensimmäisten konttien taakse Naked Snake odottelemaan, että jaksan tarttua taas PSP:hen.
Kaveri lahjoitti minulle Frozenbyten Humble Bundlen, joten Shadowgroundsia on tullut pelailtua. Trine olikin jo PSN:stä hommattu. Saapa nähdä saadaanko sitä enää kuntoon. Nyt on mennyt jo kolmatta viikkoa siitä kun sitä vastaan hyökättiin ja vieläkin palvelu on alhaalla.
Amnesia: The Dark Descentin uskalsin viimein pelata loppuun tässä toissailtana. Kehoitan edelleen kaikkia tutustumaan. Varmasti mieleenpainuva kokemus.
Ja erikoisena juttuna viimeisen kuukauden ajalta on Deus Ex. Löysin laatikoita siivotessani sen CD:n ja pitihän se asentaa. Hieno peli se on vieläkin. Siis se PC-versio. PS2-versiosta ei puhuta.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Modaajan paluu, osa X
DC Universe Onlinen ja Lord Of The Rings Onlinen tilauksien loputtua ja Bulletstormin läpäistyäni - hyvällä pelillä on sitten maailman suurin keskisormi lopetuksena - ihmettelin mitä sitä nyt pelaisi PC:llä. PS3:lle minulla kyllä riittää pelejä joita en ole vielä edes muoveista käärinyt: Dead Space 2, Just Cause 2, Darksiders... Välillä tekee kuitenkin mieli laskea padi maahan 8 kuukauden intensiivisen konsolikauden päätteeksi ja istahtaa talon mukavimmalle tuolille, minun työtuolilleni, ja multitaskaa muutaman näytön edessä. Yksi asia PC-pelaamisessa on mikä ei onnistu konsolilla niin helposti: muutkin PC:n mahdollisuudet ovat heti käsillä: IRC, nettiselain, ynnä muut. Tokihan konsolilla pelatessa on läppäri jossain käden ulottuvilla, mutta ei se ole sama asia. Välillä yksinkertaisemmin (konsoli) ja välillä monimutkaisemmin (PC).
Koska eilinen ilta ei ollut otollisinta aikaa Amnesia: The Dark Descentin pelaamiselle - pitäisi olla yksin kotona ja valot poissa päältä - päätin pistää latautumaan erinäisen määrän modeja TES IV: Oblivioniin. Viimeksi huolella valituille modeille kävi huonosti koneen uudelleenasennuksen yhteydessä, kun epähuomiossa tunaroin Windowsin asennuksen formatoimaan myös "peli-levynä" käyttämäni kovalevyn. Puolet hauskuudesta on kuitenkin modien valitseminen ja toimintaan laittaminen, joten eiköhän tässä taas tule tekemistä tulevalle viikolle. Puhumattakaan siitä, että sitten viime kerran modien määrä on taas kasvanut. Mielestäni aivan mahtavaa, kuinka pelaajayhteisö vieläkin vääntää uutta materiaalia tähän peliin, vaikka seuraava osa on jo tuloillaan.
Olen ylpeä pelaaja-veljistä ja -sisaristani, jotka pitävät Oblivionin modiyhteisöä elossa! Sen verran on kuitenkin tahrattava modien imagoa, että ei se aina niin ruusuilla tanssimista ole kun modeja ei saa toimimaan ja "pelaaminen" on pelkkää CTD:tä (Crash To Desktopia). Mutta siitäkin alkaa päästä jo helpommin yli, kiitos hyvien työkalujen OBMM ja BOSS. Suurempi ongelma tulee sen kanssa, kun modi tulee venäjänkielisten tai koreankielisten ohjeiden kera, ehkä jopa Google translatorilla käännettynä tönkkö-englanniksi. Sitten ei auta kuin suunnata texnexus.comin foorumeille ja toivoa, että aiheesta löytyy keskustelulanka.
Koska eilinen ilta ei ollut otollisinta aikaa Amnesia: The Dark Descentin pelaamiselle - pitäisi olla yksin kotona ja valot poissa päältä - päätin pistää latautumaan erinäisen määrän modeja TES IV: Oblivioniin. Viimeksi huolella valituille modeille kävi huonosti koneen uudelleenasennuksen yhteydessä, kun epähuomiossa tunaroin Windowsin asennuksen formatoimaan myös "peli-levynä" käyttämäni kovalevyn. Puolet hauskuudesta on kuitenkin modien valitseminen ja toimintaan laittaminen, joten eiköhän tässä taas tule tekemistä tulevalle viikolle. Puhumattakaan siitä, että sitten viime kerran modien määrä on taas kasvanut. Mielestäni aivan mahtavaa, kuinka pelaajayhteisö vieläkin vääntää uutta materiaalia tähän peliin, vaikka seuraava osa on jo tuloillaan.
Olen ylpeä pelaaja-veljistä ja -sisaristani, jotka pitävät Oblivionin modiyhteisöä elossa! Sen verran on kuitenkin tahrattava modien imagoa, että ei se aina niin ruusuilla tanssimista ole kun modeja ei saa toimimaan ja "pelaaminen" on pelkkää CTD:tä (Crash To Desktopia). Mutta siitäkin alkaa päästä jo helpommin yli, kiitos hyvien työkalujen OBMM ja BOSS. Suurempi ongelma tulee sen kanssa, kun modi tulee venäjänkielisten tai koreankielisten ohjeiden kera, ehkä jopa Google translatorilla käännettynä tönkkö-englanniksi. Sitten ei auta kuin suunnata texnexus.comin foorumeille ja toivoa, että aiheesta löytyy keskustelulanka.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Luotimyrsky
Bulletstorm saattaa hyvinkin olla machoilun äärimmäinen tiivistymä. Pelissä on niin paljon testosteronia, että sitä tulee kasvattaneeksi rintakarvoja rystysiinsä pelaamalla kyseistä peliä!
Onhan se taas yksi väkivaltainen ammuskelu, mutta sairas pieni mieleni iloitsee siitä, miten peli on toteutettu. Tämä on sitten jotain mitä ihmiset jotka eivät ole kyllästäneet itseään väkivaltapeleillä kauhistelevat. Huomautan kuitenkin taas kerran, että tällaisten pelaaminen ei tee minusta väkivaltarikollista ja tajuan eron todellisuuden ja tämän välillä ja juuri siksi osaankin nauttia ja repiä niin paljon huumoria ja viihdykettä irti tästä pelistä.
Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan "kill with skill", eli mitä taidokkaammin tai näyttävämmin tapat, sitä enemmän heruu pisteitä joilla voit ostaa uusia tapoja suolestaa vihuja, minkä kautta tulee taas lisää pisteitä joilla voit... tajusitte varmaan idean? Peli on todella juonivetoinen, joka taas rakentuu perinteisen "huijasit mua, vedän sua turpaan" kuvion ympärille. Ja toki pitää juoksennella halki lukemattomien maisemien ennen kuin pääsee vetämään koston kohdetta parilla potkulla turpajouhiin. Silti, jostain käsittämättömästä syystä, pelin päähahmo on kaikessa typeryydessään ja Wolverine-pulisonkeineen varsin symppis. Harmillista vain, että miehen vinoileva ja huumoria heittävä miehistö suolestetaan ihan alkumetreillä.
Gears of War otti itsensä liian tosissaan ja Modern Warfare vielä pahemmin. Minulla ei ollut toisaalta mitään ennakko-odotuksia Bulletstormia kohtaan yhtä previkka-videota lukuunottamatta ja senkin perusteella vaikutti varsin geneeriseltä räiskinnältä. Kokeilin kuitenkin peliä kaverilla ja se vei heti mennessään ihan vain siksi, että pelaaminen oli välittömästi hauskaa ja sopivasti kieliposkella-meininkiä.
Onhan se taas yksi väkivaltainen ammuskelu, mutta sairas pieni mieleni iloitsee siitä, miten peli on toteutettu. Tämä on sitten jotain mitä ihmiset jotka eivät ole kyllästäneet itseään väkivaltapeleillä kauhistelevat. Huomautan kuitenkin taas kerran, että tällaisten pelaaminen ei tee minusta väkivaltarikollista ja tajuan eron todellisuuden ja tämän välillä ja juuri siksi osaankin nauttia ja repiä niin paljon huumoria ja viihdykettä irti tästä pelistä.
Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan "kill with skill", eli mitä taidokkaammin tai näyttävämmin tapat, sitä enemmän heruu pisteitä joilla voit ostaa uusia tapoja suolestaa vihuja, minkä kautta tulee taas lisää pisteitä joilla voit... tajusitte varmaan idean? Peli on todella juonivetoinen, joka taas rakentuu perinteisen "huijasit mua, vedän sua turpaan" kuvion ympärille. Ja toki pitää juoksennella halki lukemattomien maisemien ennen kuin pääsee vetämään koston kohdetta parilla potkulla turpajouhiin. Silti, jostain käsittämättömästä syystä, pelin päähahmo on kaikessa typeryydessään ja Wolverine-pulisonkeineen varsin symppis. Harmillista vain, että miehen vinoileva ja huumoria heittävä miehistö suolestetaan ihan alkumetreillä.
Gears of War otti itsensä liian tosissaan ja Modern Warfare vielä pahemmin. Minulla ei ollut toisaalta mitään ennakko-odotuksia Bulletstormia kohtaan yhtä previkka-videota lukuunottamatta ja senkin perusteella vaikutti varsin geneeriseltä räiskinnältä. Kokeilin kuitenkin peliä kaverilla ja se vei heti mennessään ihan vain siksi, että pelaaminen oli välittömästi hauskaa ja sopivasti kieliposkella-meininkiä.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Kauhu ja sen monet (naurettavat) kasvot
Amnesia: The Dark Descent on vieläkin kesken. Kyseistä kauhupeliä varten on pakko asennoitua oikealla mielialalla ja terästää itsensä, sillä Amnesian kaltaisen kauhupelin psykologinen kauhu kun on oikeasti kuumottavaa.
Vastapainoksi tilaukseen meni Dead Space ja Pelaaja-lehden tilaamalla kaupanpäällisiksi iskettiin Dead Space 2. Aikoinaan kokeilin Dead Spacea PC:llä. En aluksi pitänyt olan yli näyttävästä kamerasta ja hieman kömpelöistä kontrolleista, mutta ehkä kyse on siitä että peli on nimenomaan konsoleille tehty ja PC porttaus oli tehty, kuinkas muutenkaan, ihan juosten kusten. Dead Space luottaa äkkisäikäytyksiin ja varmasti jolle kulle joka ei pelejä ja varsinkaan kauhupelejä pahemmin kuluta, se on kuumottava kokemus. Ei ole nyt tarkoitus rummuttaa itseni puolesta, mutta sen verran on kokemusta peleistä ja Resident Evilien harrastamista äkkisäikäytyksistä, että osaa aavistaa jo reilusti aiemmin mistä ilmastointiluukusta tällä kertaa palasiksi leikeltävä ökkö pomppaa esiin. Ja ehkä olen turtunut, mutta katosta roikkuva "verinen" pikseliruho ei mitään säväreitä aiheuta.
Vastapainoksi tilaukseen meni Dead Space ja Pelaaja-lehden tilaamalla kaupanpäällisiksi iskettiin Dead Space 2. Aikoinaan kokeilin Dead Spacea PC:llä. En aluksi pitänyt olan yli näyttävästä kamerasta ja hieman kömpelöistä kontrolleista, mutta ehkä kyse on siitä että peli on nimenomaan konsoleille tehty ja PC porttaus oli tehty, kuinkas muutenkaan, ihan juosten kusten. Dead Space luottaa äkkisäikäytyksiin ja varmasti jolle kulle joka ei pelejä ja varsinkaan kauhupelejä pahemmin kuluta, se on kuumottava kokemus. Ei ole nyt tarkoitus rummuttaa itseni puolesta, mutta sen verran on kokemusta peleistä ja Resident Evilien harrastamista äkkisäikäytyksistä, että osaa aavistaa jo reilusti aiemmin mistä ilmastointiluukusta tällä kertaa palasiksi leikeltävä ökkö pomppaa esiin. Ja ehkä olen turtunut, mutta katosta roikkuva "verinen" pikseliruho ei mitään säväreitä aiheuta.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Kaikujen basaari
Selaimella pelattavan pelin voi selkeästi tehdä myös hyvin. Siitä loistavana esimerkkinä varsin monipuolinen Echo Bazaar. Suosittelen kokeilemaan!
torstai 10. helmikuuta 2011
Pientä päivitystä
Viime aikoina on Lord Of The Rings Online massiivimoninpeli vienyt mukanaan. Taru Sormusten Herrasta -fanina Keski-Maan vapaa tutkiminen on suurta herkkua, enkä vieläkään tajua miten en aiemmin ole hypännyt mukaan tähän kyseiseen kelkkaan. Samalla kun kolusin erinäisiä Konnun kotikoloja tajusin että en ole koskaan lukenut Taru Sormusten Herraa englanniksi. Asian korjaamiseksi Amazonista tilattu nahkakantinen 50-vuotis erikoispainos pitäisi saapua lähipostiin ihan näinä päivinä.
Muuten pelaaminen on rajoittunut PSP:n ja kännykän käpistelyyn. Kuolemattomin kaikista Castlevanioista - Symphony of the Night - on pyörinyt paljon PSP:ssä, samoin kuin massiivisen pitkä Front Mission 3. Vihaiset Linnut pitävät kännykkääni vallassaan. Menin myös myyntimiehen halpaan ja tilasin Pelaaja-lehden (taas kerran) kun kaupanpäällisiksi luvattiin Dead Space 2. Ei paha, sillä lehden hinta pelin kera oli halvempi kuin mitä pelin hinta paikallisessa pelikaupassa.
Muuten pelaaminen on rajoittunut PSP:n ja kännykän käpistelyyn. Kuolemattomin kaikista Castlevanioista - Symphony of the Night - on pyörinyt paljon PSP:ssä, samoin kuin massiivisen pitkä Front Mission 3. Vihaiset Linnut pitävät kännykkääni vallassaan. Menin myös myyntimiehen halpaan ja tilasin Pelaaja-lehden (taas kerran) kun kaupanpäällisiksi luvattiin Dead Space 2. Ei paha, sillä lehden hinta pelin kera oli halvempi kuin mitä pelin hinta paikallisessa pelikaupassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)