Verkkohesarin sivuilla julkaistu, Jussi Pullisen kirjoittama kolumni peleistä on jotain mitä olen ainakin itse toivonut valtamedioilta jo pitkään. Hän ottaa hyvin kantaa siihen, kuinka pelit ovat jopa osa identieettiä. Eli sitä mitä olen itse koittanut selostaa ei-pelaaville ja varsinkin omaa ikäluokkaani vanhemmille ihmisille. Peli voi olla säväyttävämpi kokemus kuin yksikään elokuva tai kirja. Totta kai piti mennä kolumnin kommentteja tutkimaan ja eiköhän vain heti ensimmäisenä oleva "The Äidin" kirjoittama kukkahattuilu diipadaapa kuvasta hyvin sitä, kuinka peleistä mitään tietämättömät yrittävät näyttää tietävänsä niistä kaiken. Erityisesti sen kuinka pahaksi ne ovat. Toivon että kyseessä on trollaus, mutta ei varmaan kauhean kauas heitä sellaisten ihmisten ajatusmaailmasta jotka ovat aina käsittäneet pelit sellaisiksi kuin mitä The Äiti niitä kuvailee. Ja näitä ihmisiä on valitettavan paljon vielä nykypäivänäkin. Itse kuulun siihen ensimmäisen sukupolven pelaajakatraaseen jolle Commodore, Amiga ja jopa Atari ovat tuttuja ja pelit ovat minulle osa identiteettiäni - kuten on jo varmasti käynyt ilmi.
Kaikissa peleissä ei ole aina vain isompia aseita ja monimutkaisempia tapoja tappaa joku. Toki joissakin peleissä on, mutta ne taas eivät tee minusta tappajaa. Jos otetaan joitakin kohtauksia peleistä, irroitetaan ne asiayhteyksistä ja itse pelin tarinasta ja ollaan ihan tahallaan ymmärtämättä mitä varten pelit ovat olemassa ja unohdetaan että samaa on nähty elokuvissa jo vuosikymmeniä, voin ymmärtää kuinka joku voi vetää herneet nenään siitä väkivallasta mitä tietyissä peleissä täysin kieltämättä esiintyy. Ja aina joku kukkahattutäti heittää sen "ajatelkaa lapsia" kommentin kehiin. Ajatelkaa niitä lapsia jo ennen kuin ostatte niitä K18-pelejä heille! Jokaisesta pelistä löytyvä ikäraja ei ole siellä turhaan!
Kaikkeen edelliseen viitaten nostan pöydälle Modern Warfare 2:n kentän, jonka alussa tapetaan kylmäverisesti aseettomia, lentoaan odottavia siviilejä lentokentän terminaalissa. Tuollaisenaan se on melko shokeeraavaa, eikö totta? Paljon olen minäkin peleissä, leffoissa ja oikeastaan kaikessa mediassa nähnyt kaikenlaista, mutta tämä sai minut voimaan pahoin vaikka tiesin mitä odottaa ja että kyseessä on vain peli.
Kyseisen episodin taustalla on terroristijoukkioon soluttautunut USA:n armeijan agentti joka ajautuu tilanteeseen koska muuten hänen identiteettinsä paljastuisi. Kohtauksessa juoksee vierellä aseet laulaen terroristiryhmän muita jäseniä. Kohtauksen voi pelata omalla hahmollaan läpi ampumatta laukaustakaan. Silti se on hirvittävää katseltavaa, varsinkin jos on vielä sen verran ihminen eikä robotti, että kuvittelee tilanteen oikeaan elämään. Ja se minkä media unohti asiaa kauhistellessaan mainita on, että koko kyseisen kappaleen peliä voi ohittaa kahdella napin painalluksella ja jo ennen kyseistä kappaletta tulee varoitukset mahdollisesti shokeeraavasta sisällöstä ja mahdollisuus ohittaa koko kappale. Ja mitä nyt pelissä tuhotaan kokonaisia kaupunkeja ohjuksilla sekä soditaan venäläisiä vastaan USA:n maaperällä. Mutta sota, pöh! Sitähän on nähty peleissä jo iät ja ajat? Pelien ero elokuviin on tietysti se, että pelaaja on yleensä aktiivinen vaikuttaja; se jokin mikä saa asiat tapahtumaan. Elokuvissa ollaan vain passiivisena seuraajana, pois lukien ne mestarit jotka huutelevat näyttelijöille kommentteja ja ohjeita kesken elokuvan.
Jos The Äiti on lukenut pelkästään valtamediassa olevia peliuutisia, niin eiväthän ne yleensä muuta koskekaan kuin jotakin edellä mainitun kaltaista shokeeraavaa kohtausta tai jotain muuta skandaalia, joita sitten kauhistellaan jopa uutisissa. Ei ole tehty pienintäkään elettä sen eteen, että olisi otettu asiasta lisää selkoa, selvitetty taustoja tai luettu pelilehtien/alan uutisia ja havaittu, että pelithän ovat paljon muutakin. Shokeeravat uutisethan tunnetusti saavat huomiota, joten miksipä setviä sen enempää? Räiskintäpelit ovat vain yksi genre eikä koko pelialaa voi mitenkään korvamerkitä niiden perusteella. Ja useimmat räiskintäpelit kun ovat varsin keskivertoja jos sitäkään, niin sitä suuremmalla syyllä en tekisi linjauksia koko pelialasta ja pelaajista niiden perusteella. Pelejä löytyy niin laidasta laitaan ja sanoisin että monet pelit ovat jopa suorastaan taidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti