Pari viimeistä viikkoa on kulunut Dead Rising 2:n parissa. Kokonaisen pienen kaupungin populaation muuttumisen zombeiksi voisi kuvitella olevan melkoinen premiisi kauhulle, mutta DR2:n tapauksessa meno on enemmänkin humoristinen. Vai miltä vaikuttaa Drill Bucket? Pelissä vilisee viittauksia myös Capcomin varhaisiin peleihin, kuten Ghost & Ghoblinsiin. Ja onpa peliin product placetettu Playboyn tavaramerkkikin.
Ensimmäisen Resident Evilin aikoihin (1996) zombit vielä säikäyttivät. Pirulaiset olivat kuitenkin hitaita ja ne sai lahdattua pois tieltä ilman sen kummempia ongelmia. Selviytymiskauhua vanhoissa RE-sarjan peleissä oli enemmänkin ohjaus ja pelin käyttöliittymä joka oli samaa luokkaa kuin olisi tankkia kääntänyt. Siitä pitäen zombijahti on kuitenkin paisunut melkoisiin joukkotuhon mittoihin a'la myöhemmät Resident Evilit, Dead Risingit ja Left 4 Deadit. Zombeista on myös reilun vuosikymmenen aikana tullut milloin nopeampia ja ketterämpiä ja milloin taas ovelampia; riippuen toki pelisarjasta. Ne eivät kuitenkaan enää säväytä ainakaan allekirjoittanutta ja nykyään ne ovat pelkkää tykinruokaa peleissä kuten Dead Rising 2. Zombit on laitettu virtuaalihiekkalaatikkoon örisemään ja vaeltelemaan ympäriinsä vain sen vuoksi, että pelaaja voi keksiä aina vain mielikuvituksellisempia tapoja päästä niistä eroon. Eipä sillä, parin viikon intensiivinen pelaaminen todistaa, että todella hauskaa touhuahan se on.
Kuitenkin kaivoin kaapista Silent Hill 2:n, koska tunsin kaipaavani psykologisempaa kauhua. Jotain mikä nojaa paljolti tunnelmaan ja luo sitä esimerkiksi musiikin ja ääniefektien (tai niiden puutteen) avulla tai tuomalla ruudulle ihan pelkästään painajaismaisia maisemia. Jo pelkästään se tieto millainen ensimmäinen Silent Hill oli ja mitä Silent Hill 2:sta puhutaan, aiheuttaa melkoisia väristyksiä. Jännitystä kasvatetaan yksinäisyydellä sumun peittämässä kaupungissa, jossa ne harvat vihollisetkin ovat kuin pahimmista painajaisista ja täytyy vain miettiä mistä aivojen pimeimmästä sopukasta niihin on inspiraatio haettu. Silent Hill -sarjaltakin vain on kolmannen osan jälkeen kauhuelementti kadonnut jonnekin. Ehkä se katosi samoin kuin pelin päähahmo Silent Hill-sarjan tavaramerkissä, vaihtoehtoisessa, ehkä hieman humoristisessa ja kryptisessä "UFO-lopetuksessa" joille ei tietääkseni ole ikinä oikein annettu selitystä? Ainakaan en muista ensimmäisen Silent Hillin kohdalta sellaista.
Ja Project Zerosta ei edes puhuta jos haluaa nukkua ensi yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti