Taas kerran iski se vanha ja tuttu tunne: pitäisi päästä pelaamaan Fallout 2:sta! Vuoden 1997 paras peli ja siitä pitäen tähän päivään asti yksi parhaista peleistä ikinä. En tiedä heruuko lisäpisteitä siitä, että pidin ensimmäisestä Falloutista niin paljon vai onko kyse nostalgian kultaamista muistoista. Paha sanoa, sillä Fallout 2 on reilusti parempi kuin ensimmäinen osa ja nostalgiasta on sinällään vaikea puhua kun pelin pelaa läpi vähintään kerran vuodessa.
Kyllä, se on vain niin hyvä. Ja kyllä, pidän silti Fallout 3:sta vaikka se poikkeaakin niin paljon edeltäjistään.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Ei-pelaajat
Miten ja millä termeillä pitäisi puhua heille peleistä, jotka eivät pelaa? Peliharrastusta koko ikänsä kuluttaneena erilaisia termejä ja ilmaisuja pitää varsin itsestään selvyytenä eikä niitä hoksaa kyllä aina itse suomentaa heille, joille pelikulttuuri ei ole niin tuttu. Eivät kyllä aina tajua hekään pyytää sanomaan asiaa selkokielellä.
Mietin kovasti millä ei-pelaajat saisi koneiden ääreen kokeilemaan erilaisia pelejä. Samaa miettivät varmasti pelifirmat ja jos sen kultaisen säännön jostain keksisi, olisi se varsinainen rahasampo. Mutta ajattelen nyt lähinnä sellaista skenaariota, jossa haastaisin esimerkiksi epäpelaaja vanhempani kokeilemaan muutamaa peliä per genre per viikko. He ovat sitä sukupolvea, jossa kasvettiin aikuisiksi ilman elektronista ja digitaalista viihdettä, joten pelit ovat varsin tuntematon ala viihdemaailmaa ja epäilen vahvasti, että esimerkiksi isäni mielessä pelit ovat edelleen sitä ärsyttävää 8-bittisen piippausta ja sen mukaista grafiikkaa mitä hän aikoinaan näki kun vielä pidin perheen yhteistä telkkaria vallassani. Puhumattakaan siitä, että "pelithän ovat ajan tuhlausta". Noh, jos katsoo päivässä sen 1.5h telkkaria, niin eikö saman ajan voisi myös käyttää yhtä hyvin pelaamalla, n'est-ce pas? Pelaamisessa on mukana osallistumisen ja onnistumisen riemu!
Mietin kovasti millä ei-pelaajat saisi koneiden ääreen kokeilemaan erilaisia pelejä. Samaa miettivät varmasti pelifirmat ja jos sen kultaisen säännön jostain keksisi, olisi se varsinainen rahasampo. Mutta ajattelen nyt lähinnä sellaista skenaariota, jossa haastaisin esimerkiksi epäpelaaja vanhempani kokeilemaan muutamaa peliä per genre per viikko. He ovat sitä sukupolvea, jossa kasvettiin aikuisiksi ilman elektronista ja digitaalista viihdettä, joten pelit ovat varsin tuntematon ala viihdemaailmaa ja epäilen vahvasti, että esimerkiksi isäni mielessä pelit ovat edelleen sitä ärsyttävää 8-bittisen piippausta ja sen mukaista grafiikkaa mitä hän aikoinaan näki kun vielä pidin perheen yhteistä telkkaria vallassani. Puhumattakaan siitä, että "pelithän ovat ajan tuhlausta". Noh, jos katsoo päivässä sen 1.5h telkkaria, niin eikö saman ajan voisi myös käyttää yhtä hyvin pelaamalla, n'est-ce pas? Pelaamisessa on mukana osallistumisen ja onnistumisen riemu!
torstai 27. toukokuuta 2010
Sulkualueen seikkailijoille
Palaan taas yhteen suosikkiaiheistani, eli pelien modaamiseen. Käsittelin asiaa melko paljon huhtikuussa kun Oblivionin modaaminen vei mukanaan. Nyt PC:lleni eksyi S.T.A.L.K.E.R.-pelit Shadow of Chernobyl ja Clear Sky, koska ajattelin verestää muistoja ennen kuin asennan koneeseen sarjan uusimman julkaisun Call of Pripyatin. Ja kuinka ollakaan, taas vierähti pari iltaa siinä kun väänsin erinäisiä modeja parantamaan alkuperäistä tuotosta.
Lyhyestä virsi kaunis. Tarvitset oikeastaan vain nämä: Shadow of Chernobyliin Oblivion Lost ja Clear Skyta varten Clear Sky Complete.
Lyhyestä virsi kaunis. Tarvitset oikeastaan vain nämä: Shadow of Chernobyliin Oblivion Lost ja Clear Skyta varten Clear Sky Complete.
Tarkka kuvaus
Scott Ramsoomair ei ehkä tarkoita vain Final Fantasy 13:sta tällä sarjakuvallaan, mutta se oli ehdottomasti ensimmäisenä mielessä...
Voisi varmaankin listata sen jo tässä vaiheessa Vuoden Pahimmaksi Pettymykseksi. Square-Enix, mitä menitkään tekemään!
Voisi varmaankin listata sen jo tässä vaiheessa Vuoden Pahimmaksi Pettymykseksi. Square-Enix, mitä menitkään tekemään!
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Roolipelit
Aikoimukseni oli väsätä lista Final Fantasy -peleistä ja siitä millä koneilla ja monestiko ne on tullut tahkottua läpi. Sanottakoon vain, että kaikki on tullut pelattua läpi, tosin muutamassa tapauksessa olen joutunut turvautumaan emulaattoriin tai uusintajulkaisuun eri konsolialustalla kuin mille peli alunperin oli julkaistu.
Tästä aloin pohtia mikä tekee Final Fantasy -sarjasta varsinaisesti roolipelin. Rakastan kyllä kyseistä sarjaa, mutta kategorioisin sen mieluummin jonnekin toimintaseikkailun ja hahmonkehitys-simulaattorin välille. Ei niissä juuri roolia pääse pelaamaan. Hahmot ovat aina samat, niiden luonteeseen ei voi vaikuttaa ja roolipelin leima tulee vain siitä, että hahmojen kyvyt kasvavat pelin edetessä kunhan torppaa tarpeeksi vihulaisia. Ja uusimmassa Final Fantasyssa sitä hahmonkehitystä ei ole edes sitäkään vähää - puhumattakaan valinnanvarasta yhtään missään asiassa.
Ja valinnanvara on juuri se mitä roolipeleiltä haen. Roolipeli on muutakin kuin kykyjen maksimointia! Ja mörppääjät pitää turvan kiinni siellä takarivissä! Mallikkain esimerkki "oikeasta" roolipelistä on iki-ihana Fallout 2. Voit pelaa juuri sellaista hahmoa kuin haluat, voit tehdä melkein mitä haluat (pelimekaniikan rajoissa tietty).
Pöytäroolipelithän ovat se "jalostunein" muoto, koska niihinhän tietokone- ja konsoliropet perustuvat. On luonnollista ettei tietokonepelissä voi saada samanlaista interaktiivisuutta aikaan - toisaalta jos pöytäropen pelinjohtaja on huono, tietokone- ja konsoliropet voivat olla jopa sallivampia ja interaktiivisempia - mutta siihen voi aina pyrkiä ja siinä voi onnistua tietyin astein.
Hyvät pelinkehittäjät, palauttakaa vapauden tunne roolipeleihin, pitäkää mahdollisimman monipuolinen hahmonkehitys mukana ja älkää aliarvioiko pelaajia. Tutoriaalien pitää olla vapaaehtoisia, kiitos.
Tästä aloin pohtia mikä tekee Final Fantasy -sarjasta varsinaisesti roolipelin. Rakastan kyllä kyseistä sarjaa, mutta kategorioisin sen mieluummin jonnekin toimintaseikkailun ja hahmonkehitys-simulaattorin välille. Ei niissä juuri roolia pääse pelaamaan. Hahmot ovat aina samat, niiden luonteeseen ei voi vaikuttaa ja roolipelin leima tulee vain siitä, että hahmojen kyvyt kasvavat pelin edetessä kunhan torppaa tarpeeksi vihulaisia. Ja uusimmassa Final Fantasyssa sitä hahmonkehitystä ei ole edes sitäkään vähää - puhumattakaan valinnanvarasta yhtään missään asiassa.
Ja valinnanvara on juuri se mitä roolipeleiltä haen. Roolipeli on muutakin kuin kykyjen maksimointia! Ja mörppääjät pitää turvan kiinni siellä takarivissä! Mallikkain esimerkki "oikeasta" roolipelistä on iki-ihana Fallout 2. Voit pelaa juuri sellaista hahmoa kuin haluat, voit tehdä melkein mitä haluat (pelimekaniikan rajoissa tietty).
Pöytäroolipelithän ovat se "jalostunein" muoto, koska niihinhän tietokone- ja konsoliropet perustuvat. On luonnollista ettei tietokonepelissä voi saada samanlaista interaktiivisuutta aikaan - toisaalta jos pöytäropen pelinjohtaja on huono, tietokone- ja konsoliropet voivat olla jopa sallivampia ja interaktiivisempia - mutta siihen voi aina pyrkiä ja siinä voi onnistua tietyin astein.
Hyvät pelinkehittäjät, palauttakaa vapauden tunne roolipeleihin, pitäkää mahdollisimman monipuolinen hahmonkehitys mukana ja älkää aliarvioiko pelaajia. Tutoriaalien pitää olla vapaaehtoisia, kiitos.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Eri maailmat
Selailin Stolen Pixelsin arkistoja läpi ja satuin törmäämään tähän kuvaan ja erityisesti kiinnitin huomiota sen kolmanteen paneeliin. Olen monesti miettinyt samaa, että lakeja peleistä ja teknologiasta tehtailevat ihmiset, jotka ovat suorastaan valovuosien päässä siitä, että ylipäänsä tajuaisivat niistä yhtään mitään saati olisivat oikeasti paneutuneet näihin aiheisiin. Aikamoinen epäkohta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)