Borderlands on kyllä himmeä pakkaus. Se on kuin Diablo joka on lätkäisty räiskintäpeliformaattiin. Kamaa löytyy vaikka millä mitalla, maisemat vaihtuu, mutta jokaisella alueella on ihan samat tehtävät pienin muunnoksin ja kokemusta kerrytetään sulattamalla vihollisten naamat panoksilla jotka voivat sytyttää uhrin tuleen. Kuulostaako yhtään tutulta?
Ja koska vedin heti pakasta Diablo-vertauksen, en voi - eikä ole tarvetta - nurista eri alueiden tehtävien samankaltaisuudesta. Ja se varusteiden keräily! Niitähän riittää ja on varmasti helppo tekijätiimin kehuskella, että pelissä on miljoona erilaista asetta kun samasta aseesta on erilaisilla random statseilla varusteltuja versioita X kappaletta. Pirun hauskaa se kamojen parantelu ja "sen yhden parhaan varusteen" etsiminen kuitenkin edelleen on. Ja kyllähän niitä muuttuvia maisemiakin kelpaa katsella, sillä tekijätiimi teki hienon päätöksen käyttää pelissä cell shadingiä, eli tyyli on hyvin sarjakuvamainen, mikä toimii Borderlandissa todellakin edukseen. Kontrollitkin on kunnossa, joten eiköhän tämän parissa vierähdä joululoma aika kivasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti