Roolipelaaja

Olen ennen kaikkea roolipelaaja.

Japanilaisia konsoliropeja kuluu, mutta nykyään yhä vähenemissä määrin. Länsimaista ropea kulutan vähintään yhtä paljon, jos en sitten nykyään jo enemmän kuin japsityylisiä. Näiden lisäksi kulutan istumalihaksiani pen&paper roolipelien parissa. Kyllä, juuri niiden roolipelien parissa joita pelattiin ennen kuin jokaisessa kodissa oli tietokone ja grafiikat oli sitä mitä päänsä sisällä keksi luoda tai sitten tinasotilaina pöydällä. Päätelleen siitä huikeasta valikoimasta mikä Helsingin Fantasiapelien liikkeen hyllyissä on esillä, voisi olettaa että vanhat roolipelit ovat edelleen kovaa kamaa myös muidenkin mielestä.

Valitettavan usein nakittaudun itse PJ:n (epä)kiitolliseen tehtävään. Eihän siinä ole sitä samaa hohtoa kuin ohjastaa ikiomaa ja "rakasta" hahmoa, joka kuitenkin heitetään vaaroihin ilman sen kummempaa pohdintaa hyvän ja huonon idean välillä, jonka jälkeen whinetään hahmo takaisin henkiin kun PJ:n pelaama superkökkögoblini tempaiseekin kriittisen iskun suoraan vasempaan silmään männynkävyllä ja pelihahmon henki poistui takavasemmalta moikkaan esi-isiään pari kierrosta aiemmin. Mutta saapahan PJ:nä pelata ihan hitosti useampaa roolia ja - henkilöstä riippuen - vääntää pelimaailman lakeja sen mukaan miten haluaa NPC-hahmojen pysyvän hengissä. Eihän samanlaista "oikeaa" roolipelaamista millään voi sellaisenaan siirtää tietokonepeleihin, mutta pirun hyviä yrityksiä (ja onnistumisia) on ollut, parhaimpana esimerkkinä vaikkapa Fallout 2.

Nyt on pelattavana vanha kunnon Warhammer FRP. Kyseessä on tosin sen 2. painos, joten en tiedä voiko puhua ainakaan vanhasta. Kunnon rope se kuitenkin on, toisin kuin sen kolmas laitos, jonka voisin tuikata tuleen kuin Sigmarin witch hunter tuikkaa kylmästi tuleen Slaaneshin palvojan. Heh heh, sanaleikki. Get it?

1080p

Taloon tuli LG:n 42" LCD telkkari ja sen kyllä huomaa kuvan laadussa. Vanha telkkari oli Panasonicin 28" kuvaputkitöllötin; sinällään vieläkin aivan hyvä TV, mutta ero kuvan laadussa verrattuna Full HD telkkariin on niin suuri, että PS3-pelit tuntuvat olevan kuin pelaisi uudella konsolilla. Voisikin sanoa, että kuvaputkitelkun kanssa pelaaminen PS3:lla on enemmänkin pelaamista PS2.5:llä...

Saa sitä puusilmäkin nauttia jos siihen on mahdollisuus!

Kolmastoista fantasia

FF XIII arvosteluissa on useissa tapauksissa noussut esille kuinka lineaarinen kyseinen peli on ainakin ensimmäisten 25 tunnin ajan. Toiset ovat pitäneet tästä, toiset taas eivät. Itse muistan hyvin kuinka FF X oli alkuun hyvinkin lineaarista putkijuoksua hyvinkin pitkään. Silti peli oli todella nautittava ja loppupuolella avautunut pelimaailma sopi omaan pelityyliini. Odotan samaa XIII inkarnaatiolta.

Valituksen aihettakin kyllä löytyy. Miksi, oi miksi, peliin piti tunkea taas vaihteeksi se hyper-rasittava teinityttö, joka ei osaa olla sekuntiakaan aloillaan, laukoo niin kaameita reploja että ihan nolottaa ja joka on kaiken lisäksi tällä kertaa on iloinen sekoitus Selphietä ja Rikkua potenssiin kaksi. Ääninäyttelijäksi vielä sopivan rasittava kimittäjä (joka luonnollisesti juontaa koko hemmetin pelin) ja liikemallinnus on haettu muotista "super ADHD".

Lightning on kuin naispuolinen Cloud. Se taas pelastaa about kaiken.

PS: GameStop oli sitten mennyt tekemään FF XIII Collector's Edition varaukseni Xbox360:lle, joten piti tyytyä tavalliseen versioon pelistä. Fanboy needs his extra content!