maanantai 30. toukokuuta 2011

DRM:t hiiteen!



Hienoa että julkaisijat alkavat tajuta kuinka paljon turhanpäiväiset DRM:t aiheuttavat vaivaa tavallisille kuluttajille - varsinkin kun niistä ei ole vähääkään vaivaa piraateille. Peli saadaan kräkättyä vaikka kuinka pistettäisiin starforcen kaltaisia sontakikkareita "suojaamaan" peliä. Eikä IFPIn kaltaisen organisaation puupäälakimiesten armeija voi oikeusjutuillaan pysäyttää piratismia sen paremmin, vaikka kuinka blokkaisivat suuren ja pahan Piratebayn suomalaisten operaattorien verkosta; aina löytyy proxy. Mutta eihän se intternetti ole muuta kuin sarja putkia jotka voi vaan tukkia, äm ai rait? Tuollainen torjuntametodi on siis yhtä helppo kiertää kuin portti ilman aitaa. Ja koko oikeusjuttu typeryydessään vastaa samaa kuin jos haastettaisiin Internetin keksijä oikeuteen "avunannosta piratismiin", koska mitään muuta en keksi millä IFPIn neropatit voisivat perustella täysin laillisen verkkosivun blokkaamista. Piratebayssa kun ei jaeta tasan mitään laitonta; sivustolla on pelkkiä linkkejä, ei yhtäkään tiedosta jaossa. Jos joku jakaisi verkkosivulla tekijänoikeudella suojattua materiaalia, asia olisi tietysti toinen. Ja tässäkin tapauksessa jakaja olisi vastuussa. Suomen lain mukaisesti yksityishenkilö ei syyllisty rikokseen lataamalla verkosta materiaalia (hyvä toki muistaa, että torrenttien kanssa jaat sitä fileeleikettä myös muille).

Vaikka jaksankin ihmetellä yllämainitun kaltaisia IFPI, yms. vajakointeja, kannustan silti täysin lailliseen pelien ja musiikin hankintaan, sillä se osoittaa kuinka paljon hyvin ja asiallisesti hoidetusta digitaalisesta jakelusta voi olla hyötyä ja kuinka sitä kautta saadaan hinnat alemmas -> enemmän ostajia -> lopulta enemmän tuottoa. Samaan hengenvetoon voi todeta, että alla olevan kuvan kaltaisesti voi aivan hyvin käydä, jos jakelua vapautettaisiin nykyisestä ja isot firmat luopuisivat ikivanhoista tavoistaan tehdä bisnestä:



Gog.com on yksi näitä paikkoja, mikä on liittynyt DRM-vastaiseen kamppailuun. Muutenkin asiallinen paikka tsekata; halvalla hiton hyviä pelejä! Toinen erinomainen paikka esimerkiksi muusikin hankkimiseen on Spotify. Itse käytän kuukausimaksullista versiota, koska en halua mainoksia sotkemaan soittolistojani. Samasta paikasta voi kappaleita ostaa myös ihan ikiomaksi. Kuulemani mukaan iTunes toimii myös hyvin, mutta koska olen Apple-rassisti, en osaa siihen sanoa sen enempää.

Jaksan nillittää tällaisista DRM:ien ja IFPIn aloittaman oikeusjutun typeryydestä siksi, että ne ovat mitä mainioimpia esimerkkejä siitä kuinka varmasti saadaan mentyä täysin väärään suuntaan, täysin väärien eväiden avustamana. Tässäpä muuten erinomainen linkki videoon jossa konkreettisesti näkyy kuinka pahasti DRM:llä sotketun pelin käynnistys lagaa verrattuna täysin lailliseen non-DRM versioon nähden! http://www.youtube.com/watch?v=MRgmkiV6J8g

Mutta johan me maksetaan muistitikun oston yhteydessä veroa Suomen mafialle - Teostolle - ja taksit joutuvat pulittamaan samaiselle lafkalle maksun siitä jos pitävät radiota päällä autossa. Ja sitten ihmetellään miten Suomikin on päätynyt saitille jonne on kerätty typerimpiä lakeja maailmassa ja miksi porukka siirtyy verkkoon ostamaan USB-muistit ulkomaisilta saiteilta ja maksamaan musiikistaan ulkomaisiin kauppoihin...

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Raskasta

Tiedän että blogin aihe on pelit ja pelikulttuuri sekä sen ilmiöt. Nostanpa kuitenkin tässä pöydälle asian jota minultakin on joskus kyselty: miksi kuuntelet niin raskasta musiikkia?

Heavy on löytänyt tiensä myös peleihin; ja mielestäni aivan syystä. Peleissä käsitellään nykyään myös rankkojakin aiheita joiden yhteydessä sitä voi kuulla, mutta varsinkin nopeatempoisissa kohtauksissa oikeanlainen musiikki on kaiken A ja O ja sellaisiin tilanteisiin raskaampi, nopeatempoinen musiikki sopii yleensä kuin nokka päähän. Esimerkiksi Trivium teki kappaleen Shattering The Skies Above peliin God of War III - ja lopputulos oli mahtava!

Haluaisin tähän väliin huomauttaa jotain minkä olen huomannut jo ajat sitten: verrattuna monien muiden genrejen musiikkiin -tekno, pop ja jenkki-rap erityisesti - heavy-bändien sanoituksissa on kuitenkin yllättävän paljon sanoituksia, joissa ihmetellään maailman julmuutta ja kysytään miten siitä voisi tehdä paremman paikan. Tämä siis hieman paradoksina siihen kuinka paljon raskasta musiikkia kuullaan peleissä juuri niissä rankemmissa kohtauksissa. En kuitenkaan muista noin yleisesti ottaen noista kolmesta genrestä aiemmin mainitsemani kaltaisia biisejä äkkiseltään muita kuin Michael Jacksonin We Are The World. Antipatiani kohdistuu nykyään erityisesti viime aikoina tuotettuun pop-paskaan jossa on käytetty autotunea - joten laulutaidottomat Akonit ja Rebecca Blackit voivat suksia minun puolestani suoraan suohon.

Heavy on se tärkein musiikin genre itselleni koska se on rehellistä: ei autotunetettua paskaa vaan hyvällä asenteella ja oikealla taidolla tehtyä musiikkia!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Geralt seikkailee

Viime viikolla julkaistiin Witcher 2: Assassins of Kings. Peli oli loppu jokaisesta pelikaupasta missä kävin kotimatkani varrella, eikä Steam(ing pile of shit) halunnut alkaa asentamaan peliä kuin vasta muutaman tunnin hektisen "install game" -namiskan hakkaamisen jälkeen kun palvelimen ongelmat olivat ratkenneet.

Pelillisesti Witcher 2 on sitä samaa herkkua kuin ykkönenkin. Ei voi olla tykkäämättä!

Ostoslistalla on vielä Dissidia 012 (PSP), 3rd Birthday (PSP) sekä Portal 2 (PS3). Ja pelaamattomia pelejä löytyy hyllystä jo ennestään. Onneksi kesälomalle ei ole suunnitelmia!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Dark Souls

PS3:n parhaimman pelin Demon's Soulsin henkinen jatko-osa, Dark Souls, sai julkaisu päivän 2011 viimeiselle kvartaalille.

En malta odottaa!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kiireitä on pitänyt

Talviloma ja pääsiäisloma aiheuttivat matkoineen akuuttia käsikonsoliin takertumista. Dissidia pyörii edelleen, mutta nyt tuli testattua myös viimein Metal Gear Solid: Peacewalker.

Muistan kuinka aikoinaan, ensimmäisen MGS:n aikaan pidin alun tarinasta ja tunnelmasta. Myöhemmin pelissä tuli japanilaiseen tyyliin korneja kohtauksia, mutta silti en pitänyt peliä naurettavana. Sen jälkeen onkin menty vähän metsään. Rakastan MGS-sarjaa ja jokaista uutta peliä odotan innolla, mutta jostain syystä nämä PSP:lle tehdyt eivät ole vielä yksikään sytyttäneet aivan samalla tavoin. Liekö sitten kyse pienellä ruudulla hiippailusta ja kontrollien tönkköydestä vai kentis Peacewalkerin uskomattoman tylsästä alusta. Muutenkin pidän enemmän Solid Snakena pelaamisesta kuin Big Bossina. Ja sori, jos tuo oli spoileri millään tavalla, niin et taida pelata paljoakaan. Eli sinne jäi ensimmäisten konttien  taakse Naked Snake odottelemaan, että jaksan tarttua taas PSP:hen.

Kaveri lahjoitti minulle Frozenbyten Humble Bundlen, joten Shadowgroundsia on tullut pelailtua. Trine olikin jo PSN:stä hommattu. Saapa nähdä saadaanko sitä enää kuntoon. Nyt on mennyt jo kolmatta viikkoa siitä kun sitä vastaan hyökättiin ja vieläkin palvelu on alhaalla.

Amnesia: The Dark Descentin uskalsin viimein pelata loppuun tässä toissailtana. Kehoitan edelleen kaikkia tutustumaan.  Varmasti mieleenpainuva kokemus.

Ja erikoisena juttuna viimeisen kuukauden ajalta on Deus Ex. Löysin laatikoita siivotessani sen CD:n ja pitihän se asentaa. Hieno peli se on vieläkin. Siis se PC-versio. PS2-versiosta ei puhuta.