Talviloma ja pääsiäisloma aiheuttivat matkoineen akuuttia käsikonsoliin takertumista. Dissidia pyörii edelleen, mutta nyt tuli testattua myös viimein Metal Gear Solid: Peacewalker.
Muistan kuinka aikoinaan, ensimmäisen MGS:n aikaan pidin alun tarinasta ja tunnelmasta. Myöhemmin pelissä tuli japanilaiseen tyyliin korneja kohtauksia, mutta silti en pitänyt peliä naurettavana. Sen jälkeen onkin menty vähän metsään. Rakastan MGS-sarjaa ja jokaista uutta peliä odotan innolla, mutta jostain syystä nämä PSP:lle tehdyt eivät ole vielä yksikään sytyttäneet aivan samalla tavoin. Liekö sitten kyse pienellä ruudulla hiippailusta ja kontrollien tönkköydestä vai kentis Peacewalkerin uskomattoman tylsästä alusta. Muutenkin pidän enemmän Solid Snakena pelaamisesta kuin Big Bossina. Ja sori, jos tuo oli spoileri millään tavalla, niin et taida pelata paljoakaan. Eli sinne jäi ensimmäisten konttien taakse Naked Snake odottelemaan, että jaksan tarttua taas PSP:hen.
Kaveri lahjoitti minulle Frozenbyten Humble Bundlen, joten Shadowgroundsia on tullut pelailtua. Trine olikin jo PSN:stä hommattu. Saapa nähdä saadaanko sitä enää kuntoon. Nyt on mennyt jo kolmatta viikkoa siitä kun sitä vastaan hyökättiin ja vieläkin palvelu on alhaalla.
Amnesia: The Dark Descentin uskalsin viimein pelata loppuun tässä toissailtana. Kehoitan edelleen kaikkia tutustumaan. Varmasti mieleenpainuva kokemus.
Ja erikoisena juttuna viimeisen kuukauden ajalta on Deus Ex. Löysin laatikoita siivotessani sen CD:n ja pitihän se asentaa. Hieno peli se on vieläkin. Siis se PC-versio. PS2-versiosta ei puhuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti