Pelaajan päiväkirja, osa N

Työmatkani kuljen metrolla ja sen ajan joka matkaan kuluu, kulutan yleensä PSP:lläni. Tämä saa kanssamatkustajissa toisinaan omasta näkökulmastani katsoen hassuja reaktioita aikaan. Pari esimerkkiä seuraa. Ja selventääkseni, käytän noice cancellation -kuulokkeita, jotta saan pelin äänimaailmasta mahdollisimman hyvin selvää ja kaiken irti. Miksi pitäisi kuulla metron hälinä? Olen myös pistänyt merkille, että en ole tähän päivään mennessä huomannut kenenkään muun käsissä käsikonsolia metrossa, busseissa kylläkin.

Skenaario 1: Ilta, metro on melko täynnä syystä tai toisesta. Viereen istahtaa maistissa oleva yli 40-vuotias mies. Alkaa kysellä mitä kännykkää käyttelen. En ilmeisesti ensin kuullut kysymystä, koska kuulemaani kysymystä saatteli parit kirosanat ja aggressiivinen sävy. Ilmoitan pelaavani PSP:llä ja odotan tuleeko lisää kysymyksiä. Juuri kun saan luurit takaisin päähän, mies kysyy mikä helvetti se oikein on ja paljonko semmoinen lelu maksaa. En yleensä jaksa alkaa leikkiä hintavertailuautomaattia, saati puhua tavaroideni arvosta, mutta jostain syystä kerron paljonko laite maksoi ostettaessa Euroopan julkaisun yhteydessä. Takaisin saan ihmettelyä miten joku voi kusta niin paljon rahaa "turhuuksiin". Vastaan vain, että mieluummin pistän rahansi johonkin pysyvään ja arvonsa jotenkin säilyttävään asiaan kuin viinaan ja viittaan miehen viinapulloon. Palaan pelini pariin ja mies häipyy häiritsemään seuraavaa kanssamatkustajaa.

Skenaario 2: Aamu, metrossa on paljon työ- ja koulumatkalaisia. Edessäni istuu pari teinityttöä. Vaikutelma on etteivät likat ole eläessään nostaneet ohjainta käsiinsä. Kuulokkeista on paristot loppu, joten äänet kuuluvat läpi ja vaikutelma osoittautuu ainakin siltä osin todeksi; tytöt eivät taida olla pelien suurkuluttajia. "Siis, niinku, vittu mite nörttii pelaa jotai pelei hei?" Hihittelyä ja päivittelyä oman luokkansa "nörteistä" pelaajista. Hymyilen ja sanon ääneen "kokeilisitte joskus itsekin, saattaisitte yllättyä". Tytöillä selvä "hups, sehän kuuli mitä sanoin" -ilme ja pikainen poistuminen toiselle penkkiriville.

Skenaario 3: Iltapäivä, bussissa tällä kertaa. Takana istuva jätkä sanoo kaverilleen pelin nimen jota pelaan. Toinen koputtaa olkaan ja pyytää anteeksi että häiritsee. Kyselee pelistä ja koneesta: mistä hankittu ja tiedänkö hyviä kauppoja mistä pelejä hankkia, jne. Pelit jää sikseen loppumatkan ajaksi kun aika kuluu jutellessa peleistä.

Skenaario 4: Iltapäivä, metrossa on tavallinen iltapäivän semi-ruuhka. Ennen kuin kerkeän saada luurit korville, kuulen kuinka joku täti sanoo toiselle ostaneensa samanlaisen koneen pojalleen kuin minkä minä juuri kaivoin repustani.

Voisihan näitä jatkaa vaikka maailman tappiin asti, mutta yleinen ilmapiiri tuntuisi olevan kummastus. Varsinkin vanhempien ihmisten ollessa kyseessä siihen voi liittyä myös hienoinen vieroksunta. Epäilisin näiden asioiden johtuvan siitä, ettei ole minkäänlaista kosketusta siihen pelaajan arkeen joka minulla on. Pelit eivät ole tuttuja, niitä pidetään lapsellisina ja niiden ilmeisesti pitäisi pysyä tiukasti olohuoneessa. Hyvä kuitenkin muistaa, että suurin pelaava ikäryhmä on 20-30 -vuotiaat miehet! Ja veikkaisin tämän saman ryhmän olevan myös varsin kiinnostunut erilaisista teknologioista ja mobiililaitteet nyt varsinkin ovat nykypäivää.

Jiggling for great justice

Team Ninja on pelikehittäjäporukka sellaisten mestariteosten takana kuten Dead or Alivet ja Ninja Gaidenit. Molemmat ovat kieltämättä hyviä pelisarjoja, mutta molemmat tunnetaan myös varsin hyvin varustelluista naishahmoista ja siitä valtavasta huolellisuudesta jolla ne on mallinnettu jopa polkemaan fysiikan lakeja. Ihan vähän vain.

Nyt kyseinen porukka on väsännyt uusimman Metroid -sarjan tuotoksen ja pisti hieman mietityttämään onko alkuperäistä Metroid-saagaa onnistuttu kunnioittamaan asianmukaisella tavalla. Onneksi Samus on kuitenkin aiemminkin esiintynyt 3D-muodossa useammassa pelissä, joten niiltä osin "varustusta" on paha lähteä enää muuttamaan Dead or Alive -linjalle tässä vaiheessa, mikä taas tarkoittaa että pelimekaniikkaan on voitu ehkä jopa kiinnittää huomiota. Toisaalta Team Ninja ja erityisesti Tomonobu Itagakin ollessa kyseessä, ei ikinä voi olla varma.

Ei sillä etteikö silmäkarkki olisi mukava asia, mutta jääkööt se DoD biitsipeleihin

Loppuvuoden peliruuhka

Loppuvuodeksi tai vähintään alkusyksyksi on luvassa paljon puuhailtavaa ainakin konsoleilla. Heti syyskuun alussa kauppoihin ilmestyvät Front Mission Evolved ja Metroid Other M, molemmat klassisten pelisarjojen uusimmat tulokkaat. Crysis 2 pitäisi saapua kauppoihin joulukuussa ja loppuvuodeksi on povattu myös World of Warcraftin uusinta lisäosaa Cataclysmiä sekä Fallout: New Vegasia. Lisäksi elokuun lopulla kaupoista löytyy Mafia 2.

Kiirettä pitää pelaavalla...

Huoltokatko

Kesälomien jälkeen tietokoneen virtalähde sanoutui irti kipinöiden kera ja siitä pitäen se on kiltisti odotellut jo toista viikkoa uutta virtalähdettä. Ensin piti kartoittaa mikä olisi sopiva virtalähde. Sellaisen viimein löydyttyä, hinnalla joka ei pakota velkavankeuteen, piti vääntäytyä Arabianrannan Jimm's PC-Storeen poimimaan laitos mukaan. Laitos sen vuoksi, että uusi virtalähde on tehokkaampi kuin vanha ja ilmeisesti vuorattu sementillä, sen verran painoa siitä löytyy. Asiakaspalvelu oli hyvää ja asiantuntevaa kuten aina, joskin tämä näkyy jonotuksena kun jokaista asiakasta palvellaan perusteellisesti. Tiskin takana seisonut jätkä varoitti vielä ennen lähtöäni, että virtalähteen vaihdon yhteydessä voi olla hyvä vaihtaa piuhat, koska eri valmistajien johdoilla kikkailu voi huonoimmassa tapauksessa käräyttää emolevyn.

Tästä ei ollut huolta kun kotona huomasin että vanhan virtalähteen taipuisat ja pirun hyvälaatuiset johdot eivät käyneetkään uuteen virtalähteeseen ja jouduin turvautumaan uuden mukana tulleisiin muovipäällysteisiin bulkkijohtoihin. Tämä taas johti koko illan mittaiseen kiroilusessioon, mutta nyt on PC taas kuosissa ja toimii!

Ja totta kai samalla törmäsi kaikkeen muuhun kivaan ja hienoon mitä olisi kiva lätkäistä kopan sisään...

Reissun päällä

Parin viikon reissun Skotlantiin voisi luulla olevan erinomainen tilaisuus syventyä PSP:n pelikirjastoon uudella antaumuksella, mutta kun koko laite piti jättää kotiin reissun luonteen vuoksi, jäi käteen vain se mitä pelilehdistöllä oli tarjota sillä hetkellä.

E3 oli esillä jokaisessa julkaisussa, kuinkas muuten. En ole itse koskaan ollut mikään kauhean suuri E3 "uutisten ja paljastusten" fani. Mieluummin odotan siihen asti, että peli oikeasti on julkaistu tai viittä vaille valmis ja siinä vaiheessa alan innostua. Poikkeuksia sääntöön toki löytyy, mutta E3:ssa tunnutaan aina luvattavan liikoja. Spekulointi siitä mitä siellä paljastetaan julkaistavaksi ei nappaa.

E3 sikseen, totesin suomalaisen pelilehdistön olevan maailman mittakaavalla aivan omaa, suorastaan loistavaa luokkaansa. Olen kolmen suomalaisen pelilehden tilaaja/säännöllinen lukija ja ostan usein paria muuta ulkomaista julkaisua. Suomalaiset pelilehdet tuntuvat olevan lahjomattomampia ja ne tuntuvat sitä myöten luotettavimmilta ja objektiivisemmilta. Ja mainoksia ainakin on pari sataa sivua vähemmän kuin ulkomaisissa julkaisuissa!