Työmatkani kuljen metrolla ja sen ajan joka matkaan kuluu, kulutan yleensä PSP:lläni. Tämä saa kanssamatkustajissa toisinaan omasta näkökulmastani katsoen hassuja reaktioita aikaan. Pari esimerkkiä seuraa. Ja selventääkseni, käytän noice cancellation -kuulokkeita, jotta saan pelin äänimaailmasta mahdollisimman hyvin selvää ja kaiken irti. Miksi pitäisi kuulla metron hälinä? Olen myös pistänyt merkille, että en ole tähän päivään mennessä huomannut kenenkään muun käsissä käsikonsolia metrossa, busseissa kylläkin.
Skenaario 1: Ilta, metro on melko täynnä syystä tai toisesta. Viereen istahtaa maistissa oleva yli 40-vuotias mies. Alkaa kysellä mitä kännykkää käyttelen. En ilmeisesti ensin kuullut kysymystä, koska kuulemaani kysymystä saatteli parit kirosanat ja aggressiivinen sävy. Ilmoitan pelaavani PSP:llä ja odotan tuleeko lisää kysymyksiä. Juuri kun saan luurit takaisin päähän, mies kysyy mikä helvetti se oikein on ja paljonko semmoinen lelu maksaa. En yleensä jaksa alkaa leikkiä hintavertailuautomaattia, saati puhua tavaroideni arvosta, mutta jostain syystä kerron paljonko laite maksoi ostettaessa Euroopan julkaisun yhteydessä. Takaisin saan ihmettelyä miten joku voi kusta niin paljon rahaa "turhuuksiin". Vastaan vain, että mieluummin pistän rahansi johonkin pysyvään ja arvonsa jotenkin säilyttävään asiaan kuin viinaan ja viittaan miehen viinapulloon. Palaan pelini pariin ja mies häipyy häiritsemään seuraavaa kanssamatkustajaa.
Skenaario 2: Aamu, metrossa on paljon työ- ja koulumatkalaisia. Edessäni istuu pari teinityttöä. Vaikutelma on etteivät likat ole eläessään nostaneet ohjainta käsiinsä. Kuulokkeista on paristot loppu, joten äänet kuuluvat läpi ja vaikutelma osoittautuu ainakin siltä osin todeksi; tytöt eivät taida olla pelien suurkuluttajia. "Siis, niinku, vittu mite nörttii pelaa jotai pelei hei?" Hihittelyä ja päivittelyä oman luokkansa "nörteistä" pelaajista. Hymyilen ja sanon ääneen "kokeilisitte joskus itsekin, saattaisitte yllättyä". Tytöillä selvä "hups, sehän kuuli mitä sanoin" -ilme ja pikainen poistuminen toiselle penkkiriville.
Skenaario 3: Iltapäivä, bussissa tällä kertaa. Takana istuva jätkä sanoo kaverilleen pelin nimen jota pelaan. Toinen koputtaa olkaan ja pyytää anteeksi että häiritsee. Kyselee pelistä ja koneesta: mistä hankittu ja tiedänkö hyviä kauppoja mistä pelejä hankkia, jne. Pelit jää sikseen loppumatkan ajaksi kun aika kuluu jutellessa peleistä.
Skenaario 4: Iltapäivä, metrossa on tavallinen iltapäivän semi-ruuhka. Ennen kuin kerkeän saada luurit korville, kuulen kuinka joku täti sanoo toiselle ostaneensa samanlaisen koneen pojalleen kuin minkä minä juuri kaivoin repustani.
Voisihan näitä jatkaa vaikka maailman tappiin asti, mutta yleinen ilmapiiri tuntuisi olevan kummastus. Varsinkin vanhempien ihmisten ollessa kyseessä siihen voi liittyä myös hienoinen vieroksunta. Epäilisin näiden asioiden johtuvan siitä, ettei ole minkäänlaista kosketusta siihen pelaajan arkeen joka minulla on. Pelit eivät ole tuttuja, niitä pidetään lapsellisina ja niiden ilmeisesti pitäisi pysyä tiukasti olohuoneessa. Hyvä kuitenkin muistaa, että suurin pelaava ikäryhmä on 20-30 -vuotiaat miehet! Ja veikkaisin tämän saman ryhmän olevan myös varsin kiinnostunut erilaisista teknologioista ja mobiililaitteet nyt varsinkin ovat nykypäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti