Piti nillittää siitä kuinka monissa nykypeleissä musiikki on suurilta osin "cookie cutter" -luokkaa, eli valmiiksi pureskeltua, liian yksinkertaista jumputusta. Tähän raivonpuuskaan syynä oli se kun erehdyin pistämään Final Fantasy XIII:n levyn sisään pleikkariin ja pelaamaan puolisen tuntia. Tuli oikein tosissaan ikävä One Winged Angelia, mutta mitäs sitä pelifirmojen turha tuhlata rahaa vahvoihin, muistettaviin säveliin kun voi tuottaa halvalla tasapaksua paskaa? Tajuan myös, että olen nillittänyt kolmannestatoista fantasiasta jo aikalailla, mutta niin suuri pettymys se vain oli.
Onneksi päivää piristää tiedossa olevat ei-peliaiheiset konsertit: helmikuussa Tavastialla esiintyy Hardcore Superstar (toinen linkki heille jolla ei ole Spotify-tiliä). Kesäkuussa Suomeen saapuvat Bon Jovi sekä Foo Fighters. Ja vieläkin on hyvässä muistissa lokakuun lopulta Disturbedin, Papa Roachin, Buckcherryn ja Halestormin yhteiskeikka Hartwall Areenalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti