Bulletstorm saattaa hyvinkin olla machoilun äärimmäinen tiivistymä. Pelissä on niin paljon testosteronia, että sitä tulee kasvattaneeksi rintakarvoja rystysiinsä pelaamalla kyseistä peliä!
Onhan se taas yksi väkivaltainen ammuskelu, mutta sairas pieni mieleni iloitsee siitä, miten peli on toteutettu. Tämä on sitten jotain mitä ihmiset jotka eivät ole kyllästäneet itseään väkivaltapeleillä kauhistelevat. Huomautan kuitenkin taas kerran, että tällaisten pelaaminen ei tee minusta väkivaltarikollista ja tajuan eron todellisuuden ja tämän välillä ja juuri siksi osaankin nauttia ja repiä niin paljon huumoria ja viihdykettä irti tästä pelistä.
Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan "kill with skill", eli mitä taidokkaammin tai näyttävämmin tapat, sitä enemmän heruu pisteitä joilla voit ostaa uusia tapoja suolestaa vihuja, minkä kautta tulee taas lisää pisteitä joilla voit... tajusitte varmaan idean? Peli on todella juonivetoinen, joka taas rakentuu perinteisen "huijasit mua, vedän sua turpaan" kuvion ympärille. Ja toki pitää juoksennella halki lukemattomien maisemien ennen kuin pääsee vetämään koston kohdetta parilla potkulla turpajouhiin. Silti, jostain käsittämättömästä syystä, pelin päähahmo on kaikessa typeryydessään ja Wolverine-pulisonkeineen varsin symppis. Harmillista vain, että miehen vinoileva ja huumoria heittävä miehistö suolestetaan ihan alkumetreillä.
Gears of War otti itsensä liian tosissaan ja Modern Warfare vielä pahemmin. Minulla ei ollut toisaalta mitään ennakko-odotuksia Bulletstormia kohtaan yhtä previkka-videota lukuunottamatta ja senkin perusteella vaikutti varsin geneeriseltä räiskinnältä. Kokeilin kuitenkin peliä kaverilla ja se vei heti mennessään ihan vain siksi, että pelaaminen oli välittömästi hauskaa ja sopivasti kieliposkella-meininkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti