Operation Flashpoint: Dragon Rising on hyvä jatko-osa alkuperäiselle flashpointille. Kaikki ensimmäisen osan hyvät puolet ovat läsnä, miinus ajan nopeuttaminen kaikkia niitä jalkapatikalla tehtäviä, kilometrejä kestäviä maastopyrähdyksiä varten. Mutta kukas perhana keksi tehdä pelin ainoasta kampanjasta 12 tehtävän mittaisen ja ihan liian helpon? Verkkopeli ei kiinnosta koska jos olen jotain oppinut Counter-Strike ajoiltani, niin hyvää peliseuraa on vaikea löytää, varsinkin realismia tavoittelivissa peleissä. Teiniperseilijät kun eivät tahdo sietää sitä, että aseen kanssa pitää oikeasti pysähtyä tähtäämään jos aikoo osua mihinkään. Ja jos on kirmannut kuin aropeura puolitoista kilometriä korkean mäen päälle, niin hengästyneen soltun osumatarkkuus saati juoksunopeus eivät ehkä vastaa sitä mitä ne ovat jossain Halossa. Puhumattakaan laakista vainaa -mentaliteetista ja siitä että kyse on rivimosureista jotka jaksavat kantaa sen rynkyn ja mahdollisesti toisenkin mukanaan, eikä singon kanssa juosta. Alkuperäinen Flashpoint on edelleen yksi suosikkejani ja niin olisi tämä uudempikin, jos se ei vain olisi niin pirun lyhyt.
Toivon vain että asiallista ja hyvää DLC:tä alkaisi pukkaa markkinoille pian, jotta pääsisi jatkamaan OF:Dragon Risingin parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti