Totesin tänään aamulla raahaavani PSP:tä mukanani kaikkialle; lentokoneeseen, paikallisbussiin, työmatkoille, terveyskeskuksen jonoihin...
Voisihan sitä tietty peliaddiktiksi hakkua, mutta piru vie, mieluummin viihdyn jonoissa ja ankeissa aamumetroissa kuin tuijotan tylsistyneenä tyhjyyteen! Pitäisi ehkä antaa Nintendo DS:llekin mahdollisuus, mutta kaksi käsikonsolia olisi ehkä jo liikaa. Toisaalta DS:n pelit ovat kerrassaan riemastuttavan hyviä ja ne ovat yksinoikeudella jo siitä hyvästä syystä, että ne vaativat DS:n kosketusnäytön toimiakseen "kunnolla" (vaikka Puzzle Quest: Challenge of the Warlords osoittikin että porttaus DS:ltä PSP:lle toimii jos se tehdään oikein). Ehkä pitää hommata se DS vaimolle lahjaksi ja "lainata" sitä jonain kauniina päivänä.
PSP:tä on parjattu paljon ja Sonyn uusin jättisuuri keskisormi kaikille PSP:n omistajille uuden PSP GO!:n myötä varmasti entisestään ajaa porukkaa kääntymään muiden (lue: Nintendon) käsikonsolien puoleen. PSP GO!:ssa kun ei ole tukea UMD-levyille joille vanhan PSP:n pelit on talletettu. Tässä mennään siis kovaa kyytiä kohti digitaalista jakelua; tai vaihtoehtoisesti Pandora's Batterya (eli kikkaa jonka avulla oman PSP:n voi muuttaa tukemaan levykuvia, jotka taas yleensä ovat kotoisin piraattilahdelta tai muilta torrent-sivuilta).
Oli miten oli, Final Fantasy: Dissidia on niin perkeleen hyvä peli, että sitä on pelattava aina kun vain mahdollista. Ja se on vain PSP:lle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti