Jännistä asioista peliaiheiset nostalgiatripitkin alkaa. Kuulin aamulla Smashing Pumpkinsia radiosta, mikä omalla kohdallani on välitön ja kokonaisvaltainen nostalgiatrippi lukioaikoihini. Tuli mieleen vanhat kaverit ja kaikki mitä silloin touhuttiin. Yhtenä niistä asioista tuli mieleen myös se apatia ja toimettomuus joka seurasi kirjoituksia ja ylioppilaskesää: lorvailtiin jonkun luona, kuunneltiin Smashing Pumpkinsia ja parannettiin maailmaa puheilla samalla kun joku pelaili jotain konsolia ja muut katsoi vierestä.
We've come a long way, baby. Lähinnä siinä, että nyt jokainen istuu nyt omassa asunnossaan, suuret ajatukset vaihdetaan Ventrilon tai muun puheohjelman kautta ja jollain saattaa joku jopa katsoa olan yli mitä ruudulla nyt tapahtuu. Ihan yhtä apaattisia ja toimettomia ollaan edelleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti